maanantai 25. tammikuuta 2016

Rakentamisen ja sisustamisen realismi


Jos meidän sisustusvalintamme olisivat toisenlaiset...

1. Flos 2097/30 -valaisin (1693e), 2. Tempo -sohvapöytä, Natuzzi (1718e), 3. Bon -sohva, Adea (4432e),
4. Onni -lepotuoli, Valanti (1425e x 2), 5. IsoMakroMup -tv-taso, Muurame (1814e)
= alkaen 12507e
Kuvat Vepsäläinen

1. Caboche -valaisin, Foscarini (1028e x 2), 2. Suvanto -ruokapöytä, Valanti (1932e), 3. DSW -tuoli, Vitra (445e x10)
= alkaen 8438e
Kuvat: Vepsäläinen, FDS, Stockmann

Pyörin viime yönä unettomana sängyssä ja aloin työstämään kauan ajatuksissa muhinutta aihetta rahasta, rakentamisesta ja sisustamisesta.
Postauksen juuret juontavat muutaman vuoden takaisiin ensitreffeihin vaasalaisten bloggareiden kanssa. Tutustumistilaisuudessa esittelimme omat blogimme ja silloin kerroin, että haluaisin joskus tehdä jutun rakentamisen kustannuksista ja niiden vaikutuksesta psyykkeeseen.

Rakentaminen Suomessa maksaa, sen tietävät kaikki. Enemmistö omakotitalorakentajista joutuu ottamaan lainaa niin, että se talo saadaan pystyyn. Mutta mitä tapahtuu, kun budjetti karkaa käsistä?
Meidän rakennusprojektissa budjetti karkasi käsistä muutaman odottamattoman yllätyksen takia. Ennen talopaketin tilausta, budjetti laskettiin tarkasti, omaa rahaa oli mukavasti (kiitos ed. asunto-osakkeen myynnistä saadun voiton) ja alkuperäinen lainamäärä oli varsin kohtuullinen.

Heti rakentamisen alussa tuli ensimmäinen takaisku. Meidän budjettiin sisällytetyt alkuperäiset raksamiehet olivat kiinni aikaisemmassa kohteessa ja talotoimitus lähestyi. Jouduimme turvautumaan kalliimpiin miehiin ja miinusta tuli useampi tonni jokaista työkuukautta kohden. Ulkopuoliset rakentajat olivat meidän apuna siihen saakka, kunnes pystyimme itse jatkamaan pintatöiden kanssa. Materiaalikustannukset ihan peruspintamateriaaleissa olivat kohonneet vajaassa vuodessa yllättävän paljon eikä niihin varatut summat näyttäneet riittävän. Joka suunnalta tuntui löytyvän uusia rahareikiä...
Tässä vaiheessa teimme budjettipäivityksen ja totesimme, että rahaa tarvitaan lisää. Itselläni tämä johti siihen, etten pystynyt nukkumaan öitä vaan mietin ja itkin miten lyhennyksistä selvitään. Kauhukuvissa näin jo miten koko porukka kerjää kadulla kodittomana (kärjistettynä). Raksalla en halunnut käydä ollenkaan, koska talon näkeminen ahdisti ja jokaista puolivalmista kohtaa tuijotellessani vain laskin mitä tämäkin tulisi maksamaan. Puoliso jaksoi kärsivällisesti käydä joka ilta töiden jälkeen raksalla, kun minun vastuulleni jäi pojasta huolehtiminen. Puolisolleni olen ikuisesti kiitollinen kotiimme tekemästään panostuksesta <3
Onneksi avuksi riensi myös perhe. Omat vanhempamme ja lähisukulaiset auttoivat tarvittaessa ja minut saatiin vakuutettua siitä, että kaikki muuttuu paremmaksi. Talonhan pystyy aina myymään, jos siltä tuntuu. Materiaahan se vain loppupeleissä on.

Tässä talossa olemme nyt asuneet kohta kaksi vuotta. Lyhennykset on hoidettu joka kuukausi, vaikka olen viime kesästä asti ollut äitiys- ja vanhempainlomalla. Kukaan ei näe nälkää, lapsilla on ehjät ja puhtaat vaatteet <3 

Olen aikaisemminkin kertonut, miten rakennusvaiheessa päätimme tuoda uuteen taloon vanhat huonekalumme. Esimerkiksi pojan huoneeseen oli juuri hankittu uudet kalusteet, jotka eivät kaivanneet päivittämistä. Sohvakalusto, sänky ja ruokailuryhmä ovat värimaailmaltaan meille sopivat ja kelpaavat siihen asti, kunnes käyttöikä tulee vastaan. Uuden lapsen myötä myös turvallisuuskriteerit näyttelevät tärkeämpää osaa; esim. uusi marmorikantinen, teräväreunainen sohvapöytä ei ole paras valinta seisomaan opettelevan lapsen kasvuympäristössä.
Egologista ajattelutapaa tämäkin. Miksi ostaa uutta, jos vanha on hyvää. Taloudellisesti en näe järkevänä ottaa kymppitonnien "sisustuslainaa" 25 vuoden asuntolainan kylkeen. Korkoineen niistä tulee loppupeleissä kalliit huonekalut. 

Lähes kaikki verkkokaupat tarjoavat nykyään sisustustuotteita osamaksulla tai vaihtoehtoisesti luottokorttiveloituksella (mikäli tuotetta ei halua/pysty suoraan maksamaan). Luotolla maksamisessa on kuitenkin aina se huono puoli, että tavaran maksat korkojen kera. Ostat useita osamaksutuotteita ja huomaat, että palkasta lähteekin kuukaudessa yhtäkkiä satojen eurojen verran niitä 25e osamaksueriä ja rahat eivät enää riitä normaaliin elämiseen. Köyhän ei kannata ostaa halpaa, mutta köyhän ei myöskään kannata ostaa mitään turhaa lainarahalla..

Asuntolainan ottamisen yhteydessä luovuin itse osamaksuostoksista ja päätin, että ostan haluamani tavaran vasta sitten kun minulla on siihen konkreettisesti ylimääräistä rahaa. Säästämällä hankittua tavaraa tulee harkittua eikä heräteostoksia synny. Ostomorkkikset jäävät pois eikä tarvitse miettiä tuleeko kaikki pakolliset laskut hoidettua ja onko yllättäviin menoihin rahaa :)

Sisustusbloggarina tietenkin haluaisin, että kotini näyttäisi hieman erilaiselta :) Haluaisin panostaa kotimaisiin huonekaluihin ja sijoittaa pienyrittäjien tuotteisiin. Haaveissa on esim. ihanan vaasalaisen kalustemuotoilijan Heidi Riskun suunnittelema Laini -sohvapöytä.

Voiko lanseerata siis termin Tavis-sisustusbloggari? Meidän sisustus näyttää varmasti samalta kuin monessa tavallisessa suomalaisessa kodissa ja ehkä jonkun mielestä minun ei pitäisi kirjoittaa sisustusblogia lainkaan. Mielestäni pääasia on, että blogista saa inspiraatiota - on se sitten trendikoti tai kirppishuonekaluilla sisustettu :)

Huomasitteko muuten uuden logon oikeassa sivupalkissa? Hyppysellinen paheita on osa Blogivaasa -yhteisöä. Käy kurkkaamassa millaisia muita blogeja löydät meidän alueelta <3

4 kommenttia:

  1. Hyvä ja realismin täyttämä postaus! Meillä samanlaiset kokemukset budjetin suhteen, en ole vain koskaan kehdannut kertoa, paljonko rahaa noin "pieneen pytinkiin" ja sen ympäristöön on valunut. Meilläkään ei ole kodissa mitään erikoista luksusta tai design-huonekaluja, vaikka kovasti niistä pitäisin :D Voisin siis lähteä mukaan tavisbloggareihin mielelläni.

    Ja budjetin ylittämisen vuoksi meillä on alettu rakentaa autokatosta ja lämmintä varastoa vasta tänä syksynä. Meni 3 vuotta ennen kuin saatiin säästöön vaadittavia summia, eikä tämänkään rakennuttaminen halpaa lystiä ole, vaikka tehdään hyvin karsittu versio. Ja meillä siis rakennutetaan, kun ei kumpikaan osaisi rakentaa yhtään mitään - roskakatosta kasatessakin meni hermot ;) Mutta toisaalta, mukava tietää, että lainamäärä harteilla vain pienenee kuukausi kuukaudelta.

    Terkuin Jonspe Eripurasten Rauhalasta nimimerkillä: *raksa-aikana monia unettomia öitä budjettia ja raha-asioita miettiessä viettänyt (ja tuolloin kotiäitinä, vailla varmuutta töistä)* Onneksi elämä kantaa <3 Ja töitäkin tekevälle vielä toistaiseksi riittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos oikein paljon tästä kommentista!!! <3
      Kuten meidän postauksista näkyy, esimerkiksi kaakelit ja tapetit ovat ihan normihintaista tavaraa eli meidänkään tapauksessa budjetin "laajeneminen" ei johtunut siitä, että päätettiinkin vaihtaa alkuperäiset valinnat kalliimpiin. Rakennusvastaavamme mainitsi kerran, että vajaa viisi vuotta sitten saman talon olisi saanut 100t euroa edullisemmin... Tästä voi päätellä miten suuri on verojen osuus rakentamisessa tai miten paljon materiaalihinnat nousevat per vuosi. Jouduimme tekemään paljon kompromisseja, mutta loppusummassa sekin on kannattanut. Kohtalotovereita siis löytyy!!
      Ja se lainamäärä.. Uutta verokorttia tilatessani vilkaisin saldoa ja onhan se pienentynyt jo mukavasti. Meidän kk-lainaerällä ei pystyisi vuokraamaan perheasuntoa pääkaupunkiseudulla, joten kai me siinä suhteessa sitten ollaan köyhiä :)
      P.S. Meidänkin autotallista puuttuu vielä ikkunat ja ovet :D

      Poista
  2. Minusta sisustusblogien ei todellakaan tarvitse rajoittua vain niihin, joissa on uutta ja trendikästä. Itselle inspiroivia koteja ovat ne, joissa on kerroksellisuutta, näkyy asukkaiden persoona ja jossa kaikkea ei ole ostettu uutena. Onhan asuntomessuillakin nykyään koteja, jotka on sisustettu kierrätystavaroin. Joten jatka rauhassa näillä linjoilla bloggailua! :)

    VastaaPoista
  3. Kun aloimme rakentuttaa ajattelin että kestän helposti rahalliset paineet. Niin ei ihan käynytkään ja olen myös stressannut tätä rakennuttamista kuin mitään koskaan tätä ennen elämässäni. Tiedän että selviämme, mutta on kamalaa huolehtia koko ajan. Tiedän siis oikein hyvin miltä sinusta tuntuu. Myöskään meillä ei tule olemaan supertrendikästä, vaan hyvinkin tavallista ja kierrätettyä. Mukavaa talven jatkoa uudessa kodissanne.

    VastaaPoista